Suomalaiset ovat olleet perinteisesti metsästäjä- ja kalastajakansaa, ja metsästyksellä onkin Suomessa pitkä historia sekä perinteet. Tiivistämme tässä hieman suomalaisen metsästyksen menneisyyttä. Metsänhoito on olennainen osa metsästysharrastusta, joten kerromme myös suomalaisen metsänhoidon historiasta omassa kappaleessaan.
Metsästyksen historia pähkinänkuoressa
Aikaisemmin eräs merkittävimmistä riistaeläimistämme oli hylje. Hylkeitä pyydettiin Itämeren rannikkoalueilla, ja niiden pyytämisen on todettu alkaneen kivikaudella. Ilmeisesti hylkeitä pyydettiin eniten kevätjäiden aikaan. Aseina käytettiin harppuunoita, joissa oli luukärjet. Näiden lisäksi metsästäjät käyttivät kivinuijia.
Hylkeennahkaa sekä -traania on myyty nykyisen Suomen alueella noin 5 500 eaa alkaen. Tätä todistaa se, että kivikautisilta asuinpaikoilta on löydetty sekä kuparia että meripihkaa, joka on tuotu muualta. On muuten erityisen mielenkiintoista, että Roomassa hylkeennahka oli kalliimpaa kuin leijonien taljat. Se oli jopa niin kallista, että se vastasi käsityöläisen kuukausipalkkaa.
Vasta myöhemmin nykyisen Suomen alueella alettiin pyytää turkiseläimiä kaupallisiin tarkoituksiin. Tätä kauppaa jatkui merkittävissä määrin aina sydänkeskiajalle asti. Tuon ajan tärkeitä riistaeläimiä olivat orava, näätä, kärppä sekä kettu. Saaristoalueilla puolestaan suosittiin lintujen metsästystä. Tärkeitä riistalintuja olivat esimerkiksi teeri, jouhisorsa, tavisorsa, sinisorsa sekä haapana. Myös isokuovia ja tilheä metsästettiin muinaisissa Suomen metsissä. Suomen metsiin on myös karannut vieraslajeja, kuten minkki ja piisami, joista on tullut osa suomalaisia riistaeläinkantoja.
Metsästyksen nykytilanne Suomessa
Vielä nykyäänkin metsästys on Suomessa suosittu harrastus, onhan se harrastuksena sekä luonnonläheinen että yhteisöllinen. Metsästyksen pitkän historian ja pitkien perinteiden valossa tämä on melko luonteva jatkumo, etenkin kun suomalaiset metsät tarjoavat optimaalisen ympäristön harrastaa metsästystä. Puitteet ovat siis ainakin kunnossa!
Aivan kokematon ei metsään voi tietenkään lähteä pyytämään, vaan uuden metsästäjän tulee suorittaa aina metsästäjätutkinto, ja lunastaa metsästäjäntutkinnon suorittamisen jälkeen metsästyskortti, mikä tarkoittaa käytännössä riistanhoitomaksun maksamista. Aseen turvallinen käsittely on metsästäjälle myös kaiken a ja o. Harjoitella kannattaa hallituissa olosuhteissa kuten ampumaradalla – metsä ei tähän tarkoitukseen sovellu. Myös aseen hankkimiseen liittyy velvoitteita, sillä aseen hallussapitoa varten tulee olla viranomaisen myöntämä lupa.
Metsänhoidon historia pähkinänkuoressa
Metsänhoidon voidaan katsoa olevan myös tärkeä osa metsästysharrastusta, ja aivan vähimmäisvaatimus metsässä liikuttaessa on jättää metsä sellaiseksi kuin se oli ennen sinne saapumista. Erityisen laadukkaita metsänhoitoon liittyviä koneita ja työvälineitä löytyy sivustolta https://www.kellfri.fi/ ja sivustoon kannattaakin tutustua, jos metsänhoito on sydäntä lähellä. Sivusto osoittaa, kuinka kauas on tultu ajoista, jolloin metsää raivattiin hevos- ja miesvoimin. Nykyaikaisilla metsänhoitovälineillä metsänhoito ei ole enää lainkaan niin fyysistä työtä, kuin mitä se oli aiemmin. Mutta palataanpa vielä hetkeksi suomalaisen metsänhoidon alkumetreille ja tutkitaan, miten metsiä hoidettiin silloin.
Aina 1870-luvulle asti suomalaiselle metsänkäytölle oli ominaista talonpoikaisuus. Metsät olivat tärkeitä maaseudun väestölle, sillä väestö sai metsistä toimeentulonsa. Keinoja oli monia, kuten eränkäynti, laiduntaminen, kaskiviljely, rakennushirsien valmistaminen, potaskan valmistaminen, sysien tekeminen, sekä tervantuotanto. Rannikkoseudulla keskityttiin tuottamaan erilaisia puutavaroita, kuten mastopuita. 1800-luvun lopulla lankkujen sekä lautojen sahaus oli hallitsevassa asemassa tuotettaessa metsätuotteita myyntiin.
Isojako alkoi Suomessa 1770-luvulla, ja valtion metsähallinnon maanlaajuinen toiminta alkoi 1860-luvulla. Tätä voidaan pitää maamme ensimmäisenä merkittävänä metsänhoitoon liittyvänä organisaationa. Tästäkin oli vielä pitkä matka nykyiseen organisoituun ja valvottuun metsänhoitoon.
